Puumalan Erämiehet

Puumalan Erämiehet Ry on Puumalan vanhin rekisteröitynyt metsästysseura, perustettu 1955. Heti perustamisen jälkeen seura hyväksyttiin Suomen Metsästäjäliiton jäsenseuraksi. Kennelliittoon seura hyväksyttiin vuonna 1970.

Puumalan Erämiesten perustajajäseniä seuran 20-vuotisjuhlassa 1975.

Perustajajäseniä seuran 20-vuotisjuhlassa 1975: Hugo Kyhyräinen, Viljo Purhonen, Matti Auvinen, Sulo Kontinen ja Eero Pulliainen.

Perustettu
vuonna 1955

HISTORIIKKI - KATSAUS TOIMINNAN VUOSIKYMMENILTÄ 1955 - 2025

Pohjautuu osittain aikaisempiin historiakatsauksiin vuosilta 1976 (20 v) ja 2005 (50 v), jotka laati seuran pitkäaikainen sihteeri Taisto Silvan.

Puumalan Erämiehet ry on pitäjän ensimmäinen rekisteröity metsästysseura, jota olivat perustamassa seuraavat innokkaat metsästäjät:

Auvinen Matti, Jussila Juhani, Kankainen Toivo, Kiljunen Hemmo, Kivilinna Martti, Kontinen Sulo, Kyhyräinen Hugo, Matiskainen Tauno, Pitkänen Oskari, Pohjalainen Viljo, Pulliainen Eero, Purhonen Viljo, Saastamoinen Toivo, Summanen Arvi, Virtamo Eino. Seuraa perustamassa oli lisäksi silloinen riistapäällikkö Eino Kivinen.

ENSIMMÄINEN JOHTOKUNTA

Martti Kivilinna, puheenjohtaja, Juhani Jussila, sihteeri-rahastonhoitaja, Tauno Matiskainen, Toivo Saastamoinen, Arvi Summanen ja varalle Sulo Kontinen, Hugo Kyhyräinen ja Viljo Pohjalainen.

JÄSENEKSI SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTOON JA SUOMEN KENNELLIITTOON

Puumalan Erämiehet r.y. hyväksyttiin heti perustamisensa jälkeen v. 1955 SML:oon. Metsästäjäliiton jäsenyydestä olikin hyötyä: Kymi Osakeyhtiö ja Valtio vuokrasivat maitaan vain liittoon kuuluville seuroille. Suomen Kennelliiton jäseneksi seura hyväksyttiin 11.6.1970.

20-VUOTISJUHLA HELMIKUUSSA 1976

Seuran 20- vuotisjuhlan juhlapuhujana oli SML:n Suur- Savon piirin puheenjohtaja Unto Piipari Mäntyharjulta. Juhlan ohjelmassa oli mm. torvisoittokunnan esityksiä ja esillä oli myös nahka- ja aseaiheinen näyttely.

Paikkakunnalla edelleen asuvia ja seuran perustajajäseniä muistettiin Metsästäjäliiton viireillä ja eräitä silloisia seura-aktiiveja Metsästäjäliiton Metso- merkeillä.

50-VUOTISJUHLA 2005

Vuoden päätapahtuma oli Puumalan Erämiesten 50 vuotisjuhlat Kotkatsaaressa jossa nimitettiin Kunniapuheenjohtaja sekä 5 kunniajäsentä ja muistettiin seuramme aktiivisia jäseniä viirein. Seuran aktiivisia naistukijoita muistettiin koruin ja kukin.

Tapahtumassa oli ase-, loukku-, valokuva-, kenneltoiminta- ym. näyttelyitä ja erilaisia kilpailuja.

60-VUOTISJUHLA 2015

Tilaisuus järjestettiin Särkirannassa 4.7.2015.
Virallisen osuuden jälkeen tarjolla oli kenttäkeittiöllinen lohikeittoa ja kakkukahvit sekä muuta oheisohjelmaa.

JÄSENISTÖ

Alun muutamasta jäsenestä noustiin nopeasti muutamaan kymmeneen. Alkuinnostuksen ja erilaisten vaikeuksien jälkeen jäsenmäärä laski. 1972 ja 1973 maissa vuokrattiin paljon maita, toiminta monipuolistui ja jäsenmääräkin kohosi nopeasti ollen v.1976 87 henkilöä (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki).

Sen jälkeen jäsenmäärä on hieman vaihdellen noussut, ollen tällä hetkellä noin 170 jäsentä.

Vuokrattuun metsästysmaapinta-alaan verrattuna jäsenmäärä on suurehko. Kun metsästysaktiivisuus on keskimäärin vähäinen ja saalismäärä jäsentä kohti hyvin pieni, jäsenmäärän suuruudesta ei metsästyksellisesti ole huolta. Tältä kannalta katsoen jäseniä voidaan ottaa lisääkin. Jäsenistön koostumuksen vaikutus seuran imagoon, suhteisiin maaomistajiin jne. on huomioita va. Painotuksen on säilyttävä maaomistajissa ja paikkakuntalaisissa. Myönteisiä toimivia jäseniä myös muista piireistä tarvitaan. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Tässä tarkoituksessa 70-luvulla porrastettiin jäsenmaksut niin, että maanomistajajäsenillä, paikkakuntalaisilla ja ulkopaikkakuntalaisilla oli erisuuruiset maksut. 80-luvun lopulla siirryttiin yhdistyslain velvoittamaan tasasuuruiseen jäsenmaksuun. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Nyttemmin jäsenmaksut ovat aikuisjäseniltä samat, mutta liittymismaksut on porrastettu.

Jäsenistö koostuu pääasiassa puumalalaisista. Heistä iso osa on maanomistajia. Ulkopaikkakuntalaisista jäsenistä myös monilla on maata seuran alueella. Melkoinen osa jäsenistöstä on maattomia. Puumalan Erämiehet onkin ollut esimerkillinen seura metsästysmahdollisuuksien järjestämisessä. Seura on katsonut tämän osittain myös velvollisuudekseen saadessaan vuokralle maita mm. kunnalta ja valtiolta.

(Taisto Silvanin50- vuotishistoriikki)

Puumala on nykyisin eräs maamme suosituimmista mökkipaikkakunnista, minkä johdosta myös paljon kesäasukkaita on hakeutunut seuraan.

Jäsenistö koostuu eri kansalaispiireistä mm. isojen tilojen omistajista työläisammateissa toimiviin, johtajista teini-ikäisiin koululaisiin ja naisista eläkevaareihin. Jäseninä on maanviljelijöitä, yrittäjiä ja viranhaltijoita. Mukana on tai on ollut nimismiestä, henkikirjoittajaa, myynninedistäjää, lääkäriä, metsäteknikkoa, herraa, narria, työtöntä. Ihmisiä kymmenien vuosien ketjussa. Sukuja ja sukupolvia. Mukana puumalalaisen väestön koko kirjo höystettynä muualta tulevien mukavalla aromilla (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki). Seuran jäsenistö on, kuten yleisestikin metsästysseuroissa, vanhenemaan päin; voidaan puhua jopa ukkoutumisesta, miesvaltaisen jäsenistön johdosta. Tätä kehityksen kulkua on viime vuosina pyritty oikaisemaan kannustamalla nuoria hakeutumaan seuraan nuorisojäseneksi, jolloin pääsee edullisesti tutustumaan seuran toimintaan ja metsästämään.

PUHEENJOHTAJAT

1955 MARTTI KIVILINNA

1956-1960 TAUNO MATISKAINEN

1961-1963 UUNO LAPPALAINEN

1964-1967 PIETARI MARKKANEN

1968-1969 TAISTO SILVAN

1970-1974 TAUNO MATISKAINEN

1974-1986 OIVI VESTERINEN

1987-2001 KAUKO KOTRO

2002-2024 ARHO PUTTONEN

2024- TIMO REPONEN

SIHTEERI-RAHASTONHOITAJAT

1955-1960 JUHANI JUSSILA

1961 PENTTI PULLIAINEN

1962-1963 EERO PULLIAINEN

1964-1968 EINO HÄKKINEN

1969 OSSI MUUKKA

1970-1975 KALEVI HATAKKA

1975-1990 TAISTO SILVAN

1990-2001 PEKKA RIPATTI

2002 JUHA TURUNEN

2003 ARHO PUTTONEN (Pj:n roolin ohessa)
2004- 2007 KARI SORJONEN
2008- 2024 JARI AHONEN (rahastonhoitaja 2024-)
2024- NIINA LUUKKONEN (sihteeri 2024-)

JOHTOKUNTA 2025

Timo Reponen, puheenjohtaja

Niina Luukkonen, sihteeri

Jari Ahonen, rahastonhoitaja

Mauri Rasi, varapj

Aku Karhunen

Jari Halinen

Antti Kasanen

METSÄSTYSMAAT

Jäsenistö ja metsästysalue eivät ole mitään ilman toisiaan. Metsästysmaat ovat ikuisia ihmisen näkökulmasta. Ihminen katoaa, mutta maa pysyy. Seuran kannalta maa ei pysy ilman monipuolista työtä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seuran toiminta, sen näkyvyys ja tulokset, julkisuuskuva, jäsenistön koostumus ja jäsenistön käytös metsällä ja muuten elämässä - kaikki vaikuttaa. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Ne seuran jäsenet, jotka maita vuokraavat, ne joilla on siihen tarvittava äly ja taito ja joilla on siihen halua ja voimaa, ne ovat tärkeitä henkilöitä. He pitävät seuraa pystyssä, monasti muun seuran toiminnan lisäksi. Usein nämä jäsenet ovat aktiivisesti muutenkin mukana. Siksi heille kuuluu erityinen kiitos juhlapäivänä. Nimeltä mainiten tässä muutamia, jotka ovat mielestäni ansioituneet:

Kalevi Hatakka, Taisto Paananen, Kauko Kotro, Harri Fihlman, Veli Tegelberg, Arho Puttonen (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Muitakin ahkeria vuokraustyön tekijöitä on ollut ja on. Moni jäsen on silloin tällöin uusinut joitakin sopimuksia. Tämän historiikin kirjoittajakin on kortensa kekoon kantanut tässäkin työssä ainakin n. 30 vuotta. Samalla kun on maanomistajan kanssa keskustellut vuokrausasiasta on saanut selvitellä seuran tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Ja kun on mennyt tekemään sopimusta jonkun maanomistajan kanssa, on joskus yllättäen saanut kuulla toisen johtokunnan jäsenen vuokranneen

maan jo naapuriseuralle tai että joku on vuokrannut maan omiin nimiinsä. Kovaakin kättä on joskus näissä tilanteissa tarvittu, jotta "yksityisyrittäjä" on perunut oman tekonsa ja hankkinut maan takaisin seuralle. Rivijäsen ei näistä kaikista raadollisuuksista tiedä. Hän tyytyväisenä tallaa eräpolkua ja kenties korkeintaan muistaa vuosikokouksessa hieman purnata jäsenmaksusta, metsästysmaiden vuokrista tai sihteerin palkkioista ja ehkä alueen hajanaisuudesta. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Allemerkinneen 1968 jäsenille lähettämän maaluettelon mukaan seuralla on ollut vuokra-aluetta alle 3000 ha. V. 1971 maita on ollut n. 3700 ha. V. 1972 maita vuokrattiin ennätysmäärä, eli 3500 ha ja vuokra-alue suureni n. 7000 ha:iin. 1988 pinta-ala on ollut n. 8800 ha. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Yksityisten maiden osuus Erämiesten alueesta on nykyisin n. 3/4. Tämä osuus koostuu muutaman hehtaarin palstoista jopa lähes 200 ha:n tiloihin. Metsästysalueen eräänlaisen pysyvän rungon ovat muodostaneet kunnan maat, noin tuhat hehtaaria sekä Kymin nyk. UPM maat n. 600 ha ja valtion maat n. 350 ha. Erämiesten jäsenistö tuntee kiitollisuutta niitä maanomistajia kohtaan, jotka ovat ymmärtäneet seuratoiminnan merkityksen. 50- ja 60-luvuilla myös seurakunta antoi vuosittain seuralle metsästysluvan mailleen. 70-luvulla srk-luvat muuttuivat henkilökohtaisiksi ja maksullisiksi, joten seuralla ei niiden kanssa ole tekemistä. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Seuran vuokra-alue sijaitsee useiden kylien alueilla ikäänkuin "sateenvarjona" tai "kattojärjestönä" peittäen tosin reikäisenä monien hirviseuruiden alueita. Tällaisena, ei optimaalisena (ei parhaana mahdollisena) metsästysalue on ollut parhaimmillaan kokonaispinta-alaltaan yli 10.000 ha. Tällä hetkellä, kun kaikkein hajanaisimmat "tilkut" ovat poissa ja uusia seurojakin on perustettu, on vuokra-alueen laajuus vuosikertomusten mukaan n. 8500 ha. Seuran entisen puheenjohtajan maalari Tauno Matiskaisen johtolause ohjeena maanvuokraukseen oli: " . . . vuokra-aluee yhtenäiseks saattamine . . .". Tätä sinänsä selvää ja järkevää selvää ohjetta pyrittiinkin hyväksikäyttämään, mutta monista - mm. edelläesiintyvistä syistä johtuen - ei täysin onnistuttu. Hieman hajanaisena, mutta mielenkiintoisena ja paikkakunnan tuntemusta vaativana metsästysalue on siis vuosikymmeniä ollut. Vuosittaisissa jäsenkirjeissä on 60-luvulta lähtien painotettu mm. sitä, ettei hirvenmetsästystä häiritä. Yhteistoiminta hirviseurueiden kanssa onkin ollut hyvää. Suurimmat kitkat ovat olleet aikoinaan ja vielä 70-luvulla valtionyhtiö Enso-Gutzeitin paikallisten pikkupomojen kanssa. Edellämainitusta huolimatta myös Enson, nyk. Tornatorin maita on viime vuosikymmeninä voitu käyttää ajokoemaastoina. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Tänään, 70-vuotisen seuran vuokra-alue on yli 9800 ha. Jäsenistön käytössä on OmaRiista ja Tracker- ohjelmat, joiden avulla metsästysalueet ja metsänkävijän oma sijainti näkyvät suoraan kartalla matkapuhelimen näytössä. Kehitys on siis ottanut aikamoisia loikkia eteenpäin tässäkin asiassa. Kehityksestä huolimatta on hyvä pitää taitoa yllä myös paperikartan ja kompassin käytössä, että osaa kulkea, jos sähköiset välineet syystä tai toisesta pettävät.

M E T S Ä S T YS

Seuralla oli alkuvuosina hirvenkaatolupia. Jälleen 1970-luvulla Erämiesten nimi oli mukana hirvilupapapereissa. Yhdessä Oritsalon ja Hämälänmäen maaomistajien kanssa saatiin kasaan reilusti yli 1000 ha. Erämiesten nimiin vuokrattuja hirvimaita olivat Kymin maa, valtion maa, pala seurakunnan maata ja joukko yksityismaita. Kaatolupa saatiin kun neuvoteltiin riistapäällikkö Lintusen kanssa. Hän katsoi silloin, että alue on yhtenäinen vaikka Hämälänmäen ja Kymin maiden välissä oli vajaa kilometri Saimaata. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Sittemmin Oritsalon HS on lupateknisesti muodostanut Kitula-Huuhkaalan HS:n kanssa Kitulan Erän, joka on Puumalan yhteisluvan osakas.

Metsästys on painottunut ns. pienriistaan, mutta Erämiesten tilillä on hirven sekä villisian (kaataja kerhoneuvoja Arto Jukantupa) lisäksi myös karhun kaatoja. Seuran jäsen ja johtokunnassakin ollut Aarno Puttonen on kellistänyt jopa kaksi karhua sekä Jari Halinen ja Pekka Huttunen kumpikin yhden. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Karhukannan kasvu ja 2000-luvun alkupuolen hiukan järkevämpi lupapolitiikan hetki tuotti useita karhunkaatoja Puumalan alueelle ja kahteen kaatoon pääsivät myös Erämiesten Jari Halinen ja Lauri Kotsalainen. Villisikoja kaatuu nykyisin jo vuosittain. Toistaiseksi suurimman karhun Puumalassa kaatoi Aki Valtonen 26.8.2021 ja karhun talutti passiin Huttusen hirvikoira Ike.

Lukumäärältään eniten Erämiesten saaliiksi on päätynyt jäniksiä. Vuoden 1976 saalismäärää voidaan jäsenmäärään ja metsästysalueen pinta-alaan verraten pitää suhteellisen sopivana tai kohtuullisena. Pinta-alan ja jäsenluvun noustessa saalismäärä on on pysynyt ensin samana ja myöhemmin laskenut jyrkästi. Saalista jäniksen osalta voidaan nykyisin pitää pienenä, jopa melko mitättömänä olletikin, kun jäniksiä on ollut koko ajan runsaasti tai ainakin kohtuullisesti. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Herkullisesta hyötyriistasta teeri on ollut seuraavaksi tärkein, joskin senkin saalisluvut ovat aina olleet kohtuullisia, elleivät pieniä. 70-80-lukujen vaihteessa teeriä on pataan päätynyt eniten, joskin vain n. 1 kpl jäsentä päälle parhainakin vuosina. Nykyisin teeri alkaa olla harvinaisuus ja metsästäjien on elettävä melkein pelkästään vanhojen muistojen varassa. 1964 alkaen niitä allemerkinneellä Puumalasta on ja alkuvuosina lintuja esiintyikin melko hyvin. Esim. Metiäisen ja Kaupinsaaren maisemissa voi tuolloin puhua linturunsaudesta. Tuolloin vanhemmat metsästäjät kertoivat uskomattomia juttuja 30-luvun lintusaaliista: Metsästäjät lähettivät niputtain lintuja kaupunkien ravintoloihin ja toreille. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Tänään teeriä on taas enemmän kuin pitkään aikaan. Tämä on näkynyt viime vuosina myös pidempinä kanalintujen metsästysaikoina. Pidemmät metsästysajat perustuvat osaltaan aikaisempaa parempaan riistakantojen seurantaan. Elokuun alun metsästäjien toteuttamat riistakolmiolaskennat antavat perustan kanalintujen metsästysajoille. Silloin, kun on metsästettävää riittävästi, voidaan metsästysaikoja jatkaa ja katovuosina vastaavasti lyhentää.

Saalistilaston mukaan metso on kaiken aikaa ollut harvinainen saalis. Tänä päivänä usein metsällä käyvä voi nähdä metson kerran pari vuodessa. Pyyn rintaliha on herkkua ja niitä vielä metsässä tapaa. Mutta taitaa nykymetsästäjä olla jo hellämielinen, kun ne eivät saalistilastossa näy. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Turkisriistan saaliiksi saaminen ei ole helppoa. Allemerkinneen kahden vuoden ja kolmen koiran kanssa (tosin vain yksi koirista - auton alle jäänyt - ajoi kettua) saatu saalis on ollut yksi kettu ja yksi supi. Ja töitä olen tehnyt n. 55 vuoden kokemuksella ja ajoittaisella taidollakin. - Jalkanarupyynnistä en tiedä. Pyynnin työläyden ja vaikeuden huomioiden Erämiesten saalistilasto ketun, supin ja minkin osalta on kunnioitettava. Ketun pyynti parhaimmillaan on lisäksi maailman parasta seuruemetsästystä, jossa koirien ja miesten ja miksei naistenkin taidot todella punnitaan. Hevosia ja koiralaumoja ei meillä - onneksi - käytetä, eikä kai enää Englannissakaan. Erämiehet voi olla ylpeä turkisriistasaaliista ja sen tasaisuudesta. Vaikka turkisriistasaalis ei jäsenmäärään nähden ole sinänsä valtava, se kertoo metsästyksemme painotuksesta, jäsenten asenteesta ja kunnosta. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki) .

Nykyisin ovat supikoira ja minkki laitettu vieraslajilistalle ja siten niiden metsästystä on tehostettu ihan lakisääteisesti. Tässä seura on toiminut esimerkillisesti hankkimalla mm. sopivia loukkuja, joita se on luovuttanut esim. mökkiläisten käyttöön. Myös seuran jäsenistössä on henkilöitä, jotka ovat vihkiytyneet erityisesti pienpetojen pyyntiin mahtavin tuloksin, jotka ovat näkyneet esimerkiksi Suur- Savon riistanhoitopiirin pienpetopyyntikilpailussa.

NUORISON ERÄLEIRITOIMINTA

Eräleirit ovat mainio tapa välittää eräperinteitä uusille sukupolville. Perustaitojen opettelua, kalastusta ja ampumaharjoittelua ilma-aseilla, nuotiotulilla jutustelua on tarjottu nuorille jo kahden vuosikymmenen ajan.
Nuorison eräleirejä ja koulun eräleirejä järjestettiin Nousmajalla 2005-2008 ja Kalattoman majalla 2009-2022.Kalattoman poistuttua käytöstä leiritoiminta siirtyi takaisin Nousmajalle 2023. Leireille on osallistunut 14-30 nuorta kerrallaan ja palaute on ollut erittäin positiivista.

KENNELTOIMINTA

Suur-Savon Kennelpiiri on hyväksynyt Erämiehet jäsenekseen 6.5.1970 ja edelleen Kennelliitto on hyväksynyt Puumalan Erämiehet ry:n jäsenekseen 11.6.1970. Hakemukset jäsenyydestä on alulle pannut ja lähettänyt silloinen yhdistyksen sihteeri Kalevi Hatakka. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

KÄYTTÖKOKEET

23. - 26. lokakuuta 1969 pidettiin Erämiesten ja Enson mailla Etelä-Suomen Beagle-yhdistyksen kokeet. Kokeisiin osallistui omalla kustannuksellaan kymmenkunta erämiestä. Kokeita johti Beagle-yhdistyksen 80-vuotias puheenjohtaja Verneri Rossi. "Tulevaisuutta varten saatiin hyviä kokemuksia" todetaan jäsenkirjeessä. -Kokeiden jälkeen usea Erämies sai ensimmäisen tuomarikorttinsa, beagle-kortin. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Kun alkuun päästiin, järjestettiin kokeita vuosittain, toisinaan jopa useita. Kokeet olivat alkuun etupäässä ajokokeita, jatkossa mukaan tulivat hirvikokeet ja viimevuosina myös linnunhaukkukokeet. Toiminta kehittyi lähinnä jäsenistön mukana: ajokoiria oli siunaantunut sellaisille jäsenille, jotka harrastivat koetoimintaa ja halusivat koirilleen muutakin toimintaa, kuin metsästys. Suomenajokoira on ollut aina jäsenistön sydäntä lähellä ja niitä on käytetty paitsi jäniksen ja ketun metsästyksessä ja näiden riistalajien koetoiminnassa, myös suurpedoista ilveksen metsästyksessä. Kovista kettukoirista mainittakoon Ari Pölösen kasvattama ja omistama Kaksoisvalio Ruunajoen Martta, joka kruunattiin Kettukuninkaaksi v. 2015.

2014 järjestettiin ensimmäiset ”Jästipiä”- haukut, joissa mitattiin hirvikoirien sitkeyttä pysyä työmaallaan. Ensin normaali hirvikoe, jota sitten jatkettiin niin kauan, että sitkein hirvenhaukkuja, ”Jästipiä” , oli selvillä. Usein koepäivää seuraavana päivänä se sitten selvisi, kenen koira oli se sitkein hirvenhaukkuja. Viimeiset ”Jästipiä”- kokeet tällä tyylillä pidettiin 2023, eläinsuojelijoiden vastustettua kyseisen kaltaisia tapahtumia liian rankkoina varsinkin hirville, mutta myös koirille.

Viime vuosina seura on järjestänyt myös linnunhaukkukokeita, kun innokkaita pystykorvaisten linnunhaukkujien omistajia on tullut jäseniksi. Myös jäsenien linnunhaukkujat ovat niittäneet menestystä. Suomenpystykorva, Aku Karhusen kasvattama ja omistama Kaksoisvalio Kirjalan Hertta leivottiin linnunhaukun suomenmestariksi v 2021 ja Martti Laineen omistama Kaksoisvalio Karahkan Fani heti seuraavana vuonna samassa koemuodossa. Puumalalaisten omistamat kansalliskoirat ovat siis olleet viime aikoina suunnannäyttäjiä linnunhaukun taidossa ja molempien koirien jälkikasvu jatkaa perinteitä koetoiminnassa. Suomenpystykorvien ohella myös toinen lintuja haukkuva rotu, pohjanpystykorva, on saanut jalansijaa jäsenistön koirien joukossa sekä lintukoirina että pienpetojen pyynnissä.

TUOMARIKURSSIT JA TUOMARITEHTÄVÄT

Vuosien varrella on järjestetty eri koelajien tuomarikursseja aina tarpeen mukaan. Ensimmäiset palkintotuomarikortit saivat ne jäsenet, jotka v. 1969 toimivat seuran ensimmäisissä beagleille järjestetyissä ajokokeissa tuomaritehtävissä. Samoin ensimmäisiä, v. 1971 järjestettyjä ”suurten ajokoirien” ajokokeita edelsi kokeen ylituomari Edvard Hämäläisen Hollituvalla järjestämä ajokoetuomarikurssi Hollituvalla. Kurssin jälkeen seuraavana aamuna metsään koiria arvostelemaan. Täytyy todeta, ettei tuomarikortti nykyisin ihan noin helposti irtoa, mutta aikoinaan tuolla tavoin puhallettiin kennelhenkeä kentälle. Peruskurssi on nykyisin pidempi, eikä arvostelemaan päästetä ennen kuin pari kertaa on kokeneemman tuomarin mukana harjoiteltu hommaa. Jokaisen kokeen aluksi ylituomari pitää kertauksen keskeisistä asioista, mikä omalta osaltaan palauttaa mieliin sääntöjen keskeiset asiat myös harvemmin tuomaritehtäviin lähteville.

Jokunen hirvikoetuomarikurssikin on pidetty tai sitten, samoin kuin linnunhaukkukokeiden tuomarit, ovat kouluttautuneet muualla.

Jäsenistön joukossa on muutamia ylituomaripätevyydenkin omaavia henkilöitä eri koemuotojen tehtäviin ja heillä riittää kysyntää myös oman alueen ulkopuolelle.

NÄYTTELYT

Ensimmäisiä näyttelyitä alettiin hakea v. 1986 loppupuolella. 1987 Kennelpiiri myönsi ne Erämiehille ja 1988 ne pidettiin juhlallisesti Urheilukentällä.

Näyttelyt avasi pj. Oivi Vesterinen, koiramies hänkin. Koiria osallistui 72 kpl ja yleisöä kävi maksamassa lipun n. 200 henkeä. Koetoimikunnassa olivat mukana Kauko Kotro, asiantuntijana Markku Ström ja sihteerinä Pekka Ripatti. Nettotulo 5800 mk, ei sijoitusongelmia. Allemerkinneen menetykset: 1970 ostettu vasara. Muistelen,. että osanottajien joukossa liikkui koirineen "Vuoksenniskan Pikajuna" Ossi Karttunen. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

PS. Allemerkinneen koira oli mukana näyttelyssä, sai "ykkösen" ja vein sisälle. Hetken päästä huomasin irtokoiran kentällä ja kas tunsin sen omakseni. Niin terhakkaana kaula korkealla hän teki siinä rinkiä. Abloy-lukko ei Pojulle ollut mikään erikoinen este. Hidaste vain. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Tässä ja muissa näyttelyissämme on ollut mukana runsas joukko Puumalan koiria ja ne ovat menestyneet hyvin. Niistä ei allemerkinneellä ole tätä kirjoitettaessa tarkempaa tietoa.

Koiranäyttelyitä on järjestetty ensimmäisen näyttelyn jälkeen v. 1991, 1995, 2004, 2019 ja 2023. Lisäksi kuluvana kesänä 2025 järjestettiin epävirallinen Match Show – näyttely.

NÄYTTELYTOIMINNAN MERKITYS

Maanvuokraajien, yleisön, metsästäjien ja oman jäsenistön keskuudessa ovat useat hoitamamme näyttelyt nostaneet roimasti seuran arvostusta. Koiranäyttely on erityisen näkyvä ja ainakin kauniin ilman sattuessa viihdyttävä tapahtuma. Ja seuran kannalta myönteinen. Julkinen sanakin on mielellään paikalla. Puuhailu taajaman keskellä mukavalla urheilukentällä, näyttelyn ulkoinen puoli, on toimitsijoillekin erilaista kuin ajokokeissa olo sateisessa korvessa. Suurin työ tosin tehdään asiaa valmisteltaessa, ilmoittautumisia vastaanotettaessa, ilmoituksia hankittaessa ja väkeä värvättäessa, puhumattakaan näyttelyjulkaisun laatimisesta, kopioimisesta, nitomisesta ja postittamisesta jne.

Asiassa mukana olleena voi yhtyä Pekka Ripatin toteamukseen vuodelta 1991.

(Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Viimeisimmät koiranäyttelyt on järjestetty urheiluhallin tienoilla, mistä on ollut paljon etua, kun on voitu hyödyntää hallista löytyviä tiloja ja ympäristön pysäköintimahdollisuuksia.

NAISJAOSTON TOIMINTA

Varsinaisena jaostona naiset eivät monta kertaa kokoontuneet, mutta naiset kätevinä osaajina ja jäseninä ovat toimineet aktiivisesti monissa tehtävissä sekä osallistujina että toimihenkilöinä.

Pilkkikilpailuissa sekä tehtiin esim. ravintolatyötä että kairattiin reikiä ja pilkittiin, sitten ajokokeissa naisten osuus aamuvarhaisen keittiöhomman hoitajina oli tärkeä. Ja miten paljon paremmalta aamupuuro ja -kahvi unisille koiramiehille maistuikaan ja maistuu kun joukossa liikkuu asiansa osaava ihminen. Nimeltä mainittakoon mm. Kaija Vesterinen, Kaisa Paananen ja viime vuosilta Soile Eronen ja Kaija Ikonen.

Ajokokeissa ovat maastossa mukana olleet mm. Anja Fihlman ja Anu Puttonen. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Näyttelytoiminnassa naisosaajien rooli on ollut oleellinen. Asiantunteva kehätoimitsija löytyy omien jäsenten keskuudesta ja nostaa seuran profiilia. Tarjoilutelttojen hengettäret ovat luoneet omaa säteilevää ilmapiiriään urheilukentän tartanille ja liikuntahallin tienoille, missä viimeisimmät näyttely on järjestetty.

Naiset sinänsä jäseninä - heitä on kautta aikain ollut alle kymmenen - ovat olleet jäseniä niin kuin kuka tahansa. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

POIMINTOJA SEURAN KOKOUSTEN PÄÄTÖKSISTÄ JA TAPAHTUMISTA

1970 Jäseneksi nimismies Jussi Lammi

1976 Johtokunta 20-v.-juhlan kunniaksi lahjoitti vanhustenkotiyhdistykselle 100 mk

askarteluhuoneen kalustusta varten. 8.7 johtokunta päätti tehdä anomuksen erämajatontin vuokraamisesta Puumalan kunnalta. Jäseneksi kunnansihteeri Pertti Kettunen

1977 20.1. johtokunta päätti pitää tanssit Jyvälässä; pilkkikisat Miettulanlahdella; Yrjö Jukarainen esitti Rokansalon koulun vuokraamista erämajaksi, johtokunta päätti tehdä anomuksen. 22.6 päätös järjestää kesäretki Wennolla; lisäksi sihteeri T.Silvan oli väliaikaisesti "eronnut" erämajahankekiistan vuoksi, edellytykset sihteeriksi paluulle esillä johtokunnassa, esillä myös erään jäsenen temppu repiä jäsenkortti; asianomaisia kuultiin 15.8 Jäseneksi Kauko Kotro

1978 2.2. jäsen A.M:n väkivaltainen käytös esillä johtokunnassa, samoin R.P:n

loukkupyynti Ketveleessä; asia uudelleen esillä jk:ssa 13.2. jossa asianomaisia

kuultiin. Tanssit Jyvälässä 18.3., jäsen Jussi Naukkarinen pyyd. puhumaan metsästyslaista kokoukseen. 13.2. on päätetty, että eo päivästä lähtien loukuissa on oltava nimilappu. 17.5 edelleen esillä ristiriidat maanvuokrauksissa Pirttimäellä. Kauko Kotro johtokuntaan vuosikokouksessa. 21.8 Kauko Kotron saunalla jk:ssa esillä yhä Pirttimäen suunnan maa-asiat, R.P:n touhut, E.W:n teot

1979 Kunnansihteeri Paavo Karttunen jäseneksi, samoin Ismo Kainulainen, Timo Pelli, Esa Martikainen; johtokunnassa 23.5.1979 esillä väitetty "seuran johtohenkilön" salametsästys Enson mailla, laadittiin periaatteellinen kannanotto

1980 Perustajajäsen Hugo Kyhyräinen kunniajäseneksi, haulikkoratahanke vireille, jäseniksi Pekka Ripatti ja Harri Fihlman; perustajajäsen Matti Auvinen ikuisille metsästysmaille

1981 Pilkkikisat, tanssit Jyvälässä, Wenno-reissu, Ajokokeet ja pikkujoulu vuoden ohjelmassa

1982 Pilkkikisat Hylkeenlahdella. 4.5 naistoimikunnan perustaminen. 21.7 esillä Idman Oy:n esitys ryhäläläisen tilan vuokrauksesta metsästysoikeuksineen ja metsästysluvista Erämiesten maille. Laadittiin vastaus, jossa todetaan, ettei seuralla oikeutta antaa lupaa kolmannelle osapuolelle. 10.11 Päätettiin järjestää laajennetun johtokunnan jänisjahti puheenjohtaja Vesterisen rantasaunan maastossa 11.-12. joulukuuta. Oivi itse ampui jäniksen saunan eteen.

1983 Pilkkiksat Pistohiekalla, 58 os.ott., Wenno-retki Länsi-Savon kanssa, 150 henkilöä mukana, voittoa n. 800 mk.

1984 Jäseneksi mm. Arho Puttonen. Osallistuttiin SPR:n "maitomukikeräykseen".

1985 Retki Wennolla, mukana eläkeläisiä Juvalta n. 140 henkeä, Puumalan Pelimannit soitti. Osallistuttiin SPR:n nälkäpäiväkeräykseen 100 mk:lla.

1986 Vuosikokouksessa mukana SML:n Suur-Savon piirin pj. Mauno Punkka ja tj. Eero Kekkonen, Hollitupa täynnä. Sihteerin kulukorvaus 1000 mk:aan. Pikkujoulu Sahanlahdella. Päätettiin hakea koiranäyttelyä V:lle 1988. Toimitsijakurssi alkoi Mikkelissä 9.9.86.

1987 Kauko Kotro yhdistyksen puheenjohtajaksi, Martti Laine jäseneksi. Näyttelylupa v:lle 1988.

1988 Kesäkokouksessa paikalla 24 jäsentä. Pikkujoulussa arvottiin Fihlmanin lahjoittama mökkiviikko Punkaharjulla. R. Viitikko lahjoitti 400 kg heinää.

1989 Muistosanat pitkäaikaise lle jäsenelle ja ketunpyytä jä lle Antti Eroselle. Jäseneksi mm. Rauno Järveläinen. Varishäkki rakennettiin.

1990 T.Silvan erosi sihteerin paikalta, tilalle Pekka Ripatti.

1991 Kokouspöytäkirjaan kirjattiin T. Silvánin näkemys: Erämiehet on myös hirviseurue!

1992 Vuosikokouksessa pj. Kauko Kotro esitti jänistä säästettäväksi ja kokous oli

yksimielinen. Kesäkokouksessa ei jäsenhakemuksia.

- Hiljainen hetki Veikko Erosen muistolle.

1994 Kokousinnostus laimenemassa.

1995 Vuosikokouksessa ei jäs.hakemuksia. Kesäkokouksessa 4 jäsentä.

- Jalkanarukurssi.

1996 Vuosikokouksessa 14 jäsentä, ei jäsenhakemuksia.

1997 Ei jäsenhakemuksia vuosikokouksessa, paikalla 19 jäs. Kesäkokouksessa 10 jäsentä, jäseneksi valittiin mm. Nina Luukkonen.

1998 Valittiin jäseniksi mm. Anu Puttonen ja Otto Uotinen.

1999 Vuosikokouksessa paikalla 19 jäs., koejäseneksi mm. perustajajäsen Eero Pulliainen. Viirihanke vireille. Tilinpäätös: voittoa 4670 mk.

2000 Seuran viiri valmis, suunnittelija Anu Puttonen. Ensimmäiset viirit jäsenille: Eero Pulliainen, Viljo Purhonen ja T. Silván. Hiljainen hetki edesmenneelle pj. Oivi

Vesteriselle ja jäs. Tuomo Kituselle. Mökkiläisiltä useita jäsenhakemuksia.

Yhteistyö Saariston Erän kanssa huomioitiin. Yhdistyksessä 100 jäsentä.

2001 Jäsenhakemuksia runsaasti, myös nuorilta mm. Helsingistä, Pernajasta ym. Etelä-Suomesta. Keskusteltiin jäsenmäärästä ja periatteesta ketä voidaan ottaa. Jäseneksi mm. Juha Turunen. Kesäkokouksessa paikalla 18 Erämiestä/naista. Jäseneksi Kari Sorjonen. Tappiota 6530 mk.

2002 Arho Puttonen puheenjohtajaksi. Pekka Ripatti alkoi luopua sihteerin tehtävistä. Erämessuille yhteiskyyti. Kesäkokouksessa sihteeriksi Juha Turunen.

2003 Jäseneksi Seppo Harjanne. Sihteerin paikka vapaa.

2004 Rokansalon koulun osto esillä -Kesäkokouksessa 22 jäsenen voimin päätös

koulunostohankkeen jäädyttämisestä. Johtokunnalle tehtävä valmistella eräkämpän

tontin hankintaa.

2005 Ensimmäinen nuorison eräleiri Nousmajalla, seuran 50-vuotisjuhla Kotkatsaarella

2007 Koiranäyttelyssä 266 koiraa, nuorison eräleirillä 30 nuorta

2008 Messumatka Riihimäen Erämessuille, nuorison eräleirillä 32 nuorta

2009 Kalattoman maja vuokrattiin Uku Puupposelta, ensimmäinen koulun leiri

2010 Koiranäyttelyssä 300 koiraa, Kalattoman majan ja saunan kunnostus sekä pitkospuut

2011 Puupposen mökin katon teko korvauksena Kalattoman majan käytöstä, nuorisoleirit

2012 Ilvesjahdeissa runsaasti väkeä ja saaliiksi kaksi ilvestä

2013 Kalattoman majalle kelopuinen halkovaja

2014 Ensimmäiset Jästipiä –haukut, 32 koiraa, näyttelyssä 231 koiraa

2015 60-vuotisjuhla, Arho Puttoselle Riistakeskuksen hopeinen ansiomerkki,

Pekka Huttuselle ja Kari Sorjoselle SML:n kultaiset riistanhoitomerkit, Ari Pölöselle ja Kari Kososelle SML:n hopeiset riistanhoitomerkit, hankittiin keväällä soppatykki, Jästipäissä 30 koiraa

2016 Koulun eräleiri siirrettiin pidettäväksi keväällä, syyskuussa Jästipää –haukut

2017 Veeran markkinoilla hirvikeittoa nuorisotoiminnan hyväksi, koululaisille jousi- ja ilmakivääriammuntoja

2018 Koiranäyttelyssä 196 koiraa, Jästipäässä 16

2019 Yhdistetty ketun ja jäniksen ajokoe Ryhälässä

2020 Jästipää –haukut peruttiin covidin vuoksi samoin kuin koulun eräleiri

2021 Ensimmäinen osittain teams –vuosikokous

2022 Viimeiset nuorisoleirit Kalattomalla ja Erämiesten tavaroiden poiskuljetus

2023 Nuorisoleirit takaisin Nousmajalle, viimeiset Jästipää -haukut

2024 Vetäjän vaihto: puheenjohtajaksi Timo Reponen Arhon luopuessa

puheenjohtajuudesta

ERÄMIEHET PUUMALAN SEURAJOUKOSSA

1955 perustettu Puumalan Erämiehet r.y. oli paikkakunnan ensimmäinen rekisteröity metsästysyhdistys. Ripeän alun ja innostuksen jälkeen seurasi paha taantuma, jonka syitä ei ole täysin selvitetty, mutta joista on paljon huhuttu ja puhuttu.

1960-luvun puolivälin jälkeen alkoi toiminta jälleen elpyä ja asettua raiteilleen - monista epäilyistä huolimatta. Tämän historiikin kirjoittaja voi todeta olleensa jonkinlainen avainhenkilö tässä vaiheessa ja melko pitkälle - 1980 luvun lopulle asti! 1960-luvun lopulla Kalevi Hatakan tultua paikkakunnalle alkoi toiminnassa selkeä nousukausi, joka yhä jatkuu, joskin hyvin tasaantuneena. Seuran toiminnan voi sanoa hyvinkin vakiintuneen. Kiitos tästä kaikkien toimijoiden ja hengen luojien ja niiden maanomistajien, jotka seuralle ovat maansa vuokranneet.

Seuran kehityksessä suuri osuus on ollut ajokoetoiminnan mukaantulolla toimintaan 1970-luvulla ja edelleen näyttelytoiminnan aikaansaaminen 1980-luvun loppupuolella. Ajokoetoiminnan aloituksessa silloisen sihteerin Kalevi Hatakan rooli oli ratkaiseva. Myöhemmin tällä saralla työtä ovat tehneet hyvin monet jäsenet. Pääroolissa ovat olleet Pekka Ripatti, Kauko Kotro ja Veli Tegelberg, mutta mitäpä olisivat Puumalan kokeet ja näyttelyt olleet ilman Harri ja Anja Fihlmanin mukanaoloa. Koiranäyttelyt ovat kruunanneet Puumalan Erämiehet ry.:n aseman paikkakunnan johtavana metsästysseurana. Näyttelyissä seuran jäsen Nina Luukkonen on ollut varsinainen spesialisti. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Kenneltoiminta, erityisesti ajokokeet, edellyttävät eri seurojen yhteistoimintaa mm. maastojen osalta. Samoin näyttelyissä tarvitaan laajaa joukkoa. Yhteistoiminnassa on onnistuttu monien jäsenten avulla, joista mainittakoon mm. pitkäaikainen puheenjohtaja ja suhdetoimintamies Kauko Kotro.

(Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Erämiehet on ollut myös monipuolinen ja myönteinen toimija esim. maanomistajiin ja yleisöönkin päin pikkujouluineen, tansseineen ja Wenno-risteilyineen. Tämän puolen erinomainen osaaja oli edesmennyt puheenjohtaja ja kansanpelimanni Oivi Vesterinen. (Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Metsästyksen puolella on vuosikymmenten aikana kehitytty oman tontin vahtijasta metsästysharrastuksen yhteiskunnallisen merkityksen puolestapuhujaksi. Omaan toimintaan käpertyjästä on kehittynyt Puumalan seurakentän laajakatseinen ymmärtäjä ja eräänlainen edelläkulkija. Metsästysseuratoiminnan ja rhy-toiminnan alullepanijasta ja jossain vaiheessa jopa mustasta lampaasta on tullut yhteistoiminnan osaaja ja myönteinen vaikuttaja. Puumalan ampumaradan alullepano ja osarahoitus 60-luvulla ja ampumaradan vuokran osittainen kustantaminen pitkälle 70-luvulle ovat seuran meriittejä nekin. Tänä päivänä Puumalan Erämiehet r.y:n rooli ja merkitys puumalalaisten metsästysyhdistysten joukossa tunnetaan ja tunnustetaan sekä metsästäjien että yleisön joukossa.

(Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Historiikkikatsauksen laatijan mielestä ja itsekin kokeneena kaikenlainen menestyminen vaatii työtä. Työtä, työtä ja taas työtä. Mutta myös taitoa, osaamista, ihmistuntemusta. Myönteistä asennetta. Työtä on seurassa paljon tehty. Yhteisvoimin aherrettu. Kukin aikansa. Jälkeenpäin meistä moni tuntee kiitollisuutta, että on saanut olla seurassa mukana, osallistua ja tehdä sitä työtä!.

(Taisto Silvanin 50- vuotishistoriikki)

Taiston esille tuomaan on helppo yhtyä. Nyt, 20 vuotta edellä todetun jälkeen on hyvä huomata, että seuran kehitys on jatkunut edelleen positiivisena. Pitkään Arho Puttosen johdossa ja viimeiset pari vuotta Timo Reposen ollessa ohjaimissa.

Arhon aikakaudesta päällimmäisinä on merkille pantava seuran nuorisotoiminnan kehittäminen eräleirien ja muun nuorten tukemisen muodossa. Nuorissa on tulevaisuus ja se huomattiin seurassa ihan ensimmäisten metsästysseurojen joukossa, eikä jääty polkemaan paikalleen, vaan alettiin tarjota nuorille tietä kasvaa mukaan johdettuun seuratoimintaan nuorisojäsenyyden kautta ja annettiin lapsille ja nuorille elämyksiä leirien kautta.

Välillä näytti siltä, että käytössämme ollut Kalattoman tukikohta olisi ollut vastaus jo kymmeniä vuosia sitten virinneeseen eräkämppä- haaveeseen. Saimme olla useita vuosia, kiitos hiljattain keskuudestamme poistuneen Uku Puupposen, käyttäjinä hienolla paikalla olevalla mökillä ja pitää huolta, korjata ja kehittää paikkaa tarpeisiimme sopivaksi nuotiopaikkoineen, pitkospuineen sekä onkilaitureineen. Metsästysmaat avautuivat ympärillä. Mikäs oli ollessa, kuin herran kukkarossa. Vaan sinne jäivät satojen tuntien talkootyön hedelmät uusien isäntien näyttäessä meille ovea ja ajatellen asiat uudella tavalla.

Ison haasteen metsästykselle ja samalla metsästysseuratoiminnalle tulevaisuudessa tuo nykyinen vastakkainasetteluja aiheuttava keskustelu varsinkin itseään luonnonsuojelijoina pitävien kanssa. Tässä keskustelussa on tunnusomaista omissa poteroissa pysyminen ja vastakkaisia näkemyksiä esittävien lyttääminen varsinkin sosiaalisen median palstoilla, missä on helppo todeta sellaistakin, mitä tuskin kasvotusten sanoisi. Syynsä on molemmissa, eikä metsästäjienkään viimeaikaiset esiin nousseet salametsästystoilailut ole olleet kunniaksi lajille, pikemminkin lorottelua kaikkien metsästäjien muroihin.

Myös itseään luonnonsuojelijoina pitäville tekisi hyvää joskus pysähtyä miettimään, onko todella niin, että onni ja autuus edellyttä vät esim. suurpetokanna n lisäämistä ja petokannan hallinna n vaikeuttamista kaikin keinoin, vai olisiko kuitenkin järkevämpää sallia kohtuullinen petokantojen sääntely ja petojen ihmisarkuuden säilyttäminen metsästämällä, siihen kun ei muuta keinoa oikein ole. Joskus tuntuu vaan siltä, ettei ns. järjen ääntä haluta kuunnella. Vai onko kyseessä narsistien toiminta, jossa unohtuu maaseudun ihminen ja elinkeinot? Mikä lienee lopputulos, sen aika näyttää.

Nykyisin, eikä varmaan tulevaisuudessakaan, metsästys ole välttämätön elinehto, kuten se oli joskus muinoin. Kuitenkin se antaa makua ja mausteita elämään niille, jotka haluavat samaistua hetkeksi esi- isiensä maailmaan kuullessaan pystykorvan kirkasta haukkua metson istuinpuun alla tai ajokoiran kiihkeää ja monisävyistä takomista sen pinkoessa jänöjussin tai ketun perässä edellä menijän määrätessä suunnan ja perässä kiitävän tahdin. Nykyisin useimmiten riittää, kun pääsee seuraamaan miten koira toimii, osaako se hommansa, karkaako lintu haukusta, saako jänis koiran eksymään vai meneekö kettu luolaan turvaan tai tulisiko hirvisonni koiran paimentamana passiin.

Puumalan Erämiehet

Perustajajäseniä seuran 20-vuotisjuhlassa 1975: Hugo Kyhyräinen, Viljo Purhonen, Matti Auvinen, Sulo Kontinen ja Eero Pulliainen.

Perustettu vuonna 1955

Perustettu
vuonna 1955